Weblog 26th of May
Changes

Last time I was planning to move out from my host-family. This time I did it.

It all happened very fast. I went to the Denmark's Prince's wedding (Yes, I was invited) and met one guy called David there. Now, David was a little drunk and when he found out that I was looking for an apartment, he kindly offered to accomondate me into his 6-bedroom apartment. I hope he doesnt regret that offer, because I have been living in his place almost 2 weeks now.

You can see some pictures of my new house from the picture gallery link. I would say that the apartment fills my presidential needs very well.

My roommate David is travelling quite much and the house would be empty otherwise. I guess he is pleased to have somebody to look after the place when he is gone. My Ukrainian friend Oksana, moved in with me for the last two weeks of her traineeship in Bangladesh. David is in Singapore for the next 3 weeks. Its nice to have some company.

What else has been happening...? Oh yes, I went out with some local Aiesec-members. It was very interesting because this was the first time that Bangladeshi girls spoke to me during my whole 2 months stay here. Sheema, the daughter of my host family excluded, of course. Bangladeshi girls seem to be frightened by me and I cant understand this kind of behaviour. But its their mistake. They miss a lot if they dont want to get to know me, right?!?

Last week I also saw a terrible accident. A guy got hit by a train and turned from a living person into a bloody lump of human flesh. Was not a nice sight! Right after the incident, I felt an urge to leave this country and go home. But the feeling passed soon and now I am again happy to be here.

Business is starting up slowly but surely. We are about to finish one project and starting few others. Maybe soon we get to see some cash flowing in. I hope, since I sure dont have any left! Yesterday it became official that we are a legal and registered company and we have right to do trade anywhere in the world. That is just excellent! Now we can finally open that bank account.

I have been dreaming of a holiday for quite some time now. I think I will back my bag and go to Thailand and take a look around. Maybe my friend Tomi from Sri Lanka will join me. Week out of Dhaka should do wonders.

Matkapäiväkirja 26. toukokuuta
Muutoksia

Viime jorinassani olin aikeissa muuttaa pois ottoperheeni luota. Tällä kerralla toteutin aikeen.

Kaikki tapahtui nopsasti. Olin kutsuttuna Tanskan prinssin häissä ja samassa pöydässä istui kaveri nimeltä David. Humalaspäissään David lupasi majoittaa minut 6-makuuhuoneen talonsa minun vapaasti valitsemaani huoneeseen. Toivottavasti hän ei kadu tuota lupaustaan, sillä olen nyt asustellut täällä jo kohta pari viikkoa. Hyvästi aamuruuhkat ja liikennesaasteet!

Kuvia lukaalista on nähtävissä yläpuolella olevasta Picture Gallery-linkistä klikkaamalla. Sanoisin, että johtajan vaativaan makuun sopiva asunto!

Kämppäkaverini on siis tanskalainen David. Hän matkustelee paljon ja on tälläkin hetkellä 3 viikon työmatkalla Singaporessa. Uskoisin hänen olevan hyvillään, että joku huolehtii talosta hänen poissa ollessa. Kutsuin ukrainalaisen ystäväni Oksanan pitämään minulle seuraa siksi aikaa kun David on matkoilla. Oksanan Aiesec-harjoittelu päättyy parin viikon päästä ja hän kaipasi hieman luksusmajoitusta Bangladesh-matkansa päätteeksi. Mukavaa kun on seuraa.

Viime lauantaina kävin ulkona paikallisten Aiesec-jäsenten kanssa. Oli mielenkiintoista päästä puheväleihin myös täkäläisten tyttöjen kanssa. Itse asiassa taisi olla ensimmäinen kerta koko 2 kuukauden aikana mitä olen täällä ollut, kun juttelen suht' vapaasti tytön kanssa. Tietenkin ottoperheeni tytär Sheema pois lukien. Paikalliset opiskelijatytöt tuntuvat olevan kovastikin peloissaan minut kohdatessaan. Eivät oikein tiedä miten suhtautua. En ymmärrä tällaista käytöstä. Kannattaisi ainakin ensin tutustua, ennen kuin ryhtyy pelkäämään. Omapa on häpeänsä. Olen kyllä tutustumisen arvoinen, vai mitä?

Satuin näkemään karmean onnettomuuden toissa viikolla. Ei tosin, että oma henki olisi ollut viikatteen nokassa. Eräänä päivänä kävelin toimistolleni, joka sijaitsee armeijan turvallisten aitojen takana. Joudun ylittämään rautatieristeyksen hieman ennen toimistoani. Sinä päivänä puomit olivat alhaalla ja ihmiset odottivat junaa tulevaksi ja meneväksi. Muutamat kiireiset loikkivat puomien alitse toiselle puolelle. Minulla ei koskaan niin kiire ole.

Katselin kun juna tuksutti tulemaan risteykseen oikealta puolelta. Sivusilmällä näin jonkun tyypin vielä ylittävän radan ennen junan tuloa. En oikein rekisteröinyt koko tapahtumaa. Sitten juna meni ja ihmiset kärsimättömästi odottelivat, että puomit nousisivat. Eivät nousseet. Huomasin, että junakin oli pysähtynyt viidenkymmenen metrin päähän risteyksestä. Vauhti oli ollut aika hiljainen. Menin itsekin puomin alitse ja ollessani keskellä tasoristeystä huomasin, että vajaan viiden metrin päässä vasemmalla puolellani oli ihmistä muistuttava kasa veristä lihamössöä. Pääkin siinä oli jotenkin vielä kiinni. Poksahtaneen oloinen tosin. Silmät tuijottivat päästä ulostyöntyneinä minua. Yläruumis oli taittunut moninkerroin. Hieman karmaisi tuo näky ja taisinpa nähdä painajaisiakin siitä.

Sekunnissa voi muuttua elävä ihminen tuollaiseksi kätevästi viikatuksi pinkaksi lapion noukittavaksi. Ainahan se antaa ajattelun aihetta. Loppupäätökseen tulin, että kannattanee elää sellaista elämää, ettei sillä hetkellä kun pää jysähtää veturin kylkeen, ensimmäinen pätkä silmien ohi vilisevässä filmissä kertaa kaikkia niitä menetettyjä mahdollisuuksia, tekemättömiä tekoja ja sanomattomia sanoa.

Tämänkin takia uskoisin olevani pienen loman tarpeessa. Viikko poissa tästä saastasta vois tehdä terää. Olen kaverini Tomin kanssa suunnittelemassa matkaa Thaimaaseen. Saapa nähdä milloin päästään matkaan.

Previous / Next