Weblog 9th of Jule
Celebration and everyday struggle

Since the jungle expedition my ass has been cruising back and forth between my flat and my office. That is basically it. The office is so small that we dont all fit in to work there. So mostly we use it as a meeting place and work at home.

You remember my pet spider Pete? One morning I went to the toilet and found Pete streching his feet in the middle of the bath room floor! He had found me! That little guy had walked 10km's from the otherside of the city to find me.

Its done for such a small creature. Eight legs or not. There he is again. Behind the toilet.

Another animality happened one night when I was watching tv in my living room. I heard flopping and some black figure was moving fast in the shadows. It was a bat out of hell! I chased that winged rat with a tennis racket and finally served him flying straight out of the balcony door. Advantage Mikko.

My birthday was on 30th. I didnt plan to celebrate, but Mr. President had different plans. He had organized a surprize party for me in the local pizzeria. I had a excellent time with all my collegues. I even got presents! And strawberry cake.

I got a new job. My vice precidency at Sisu-Tech isnt enough. I was offered to be the first ice-skating instructor in Bangladesh. Who am I to refuse such an offer. I already told few weeks ago that in this country I get to be first in many different things. My salary will be free movie tickets!

Matkapäiväkirja 9. heinäkuuta
Arkea ja juhlaa

Sitten viidakkoretken en ole juurikaan liikahtanut akselilta kämppä-toimisto. Toimisto on oikeastaan niin pieni, että siellä ei juurikaan mahdu monta ihmistä työskentelemään. Niinpä käytämmekin sitä vain kokoustilana ja työskentelemme pääosin kotona. Kukin omassaan.

Muistatteko sen vessanpytyn takana asuneen lemmikkihämähäkkini sieltä edellisestä asunnosta? Kävi niin, että Pete muutti takaisin luokseni. Eräänä päivänä, kun menin yhteen yläkerran vessoista, niin näin tutun näköisen kahdeksanjalkaisen livahtavan pytyn taakse. Pete! Se oli seurannut minua uuteen asuntooni.

On kova suoritus noin pieneltä kaverilta tulla yli 10 kilometrin matka keskustaan joutumatta hankaluuksiin. Oli kahdeksan jalkaa tai ei. Siellä se Pete kuitenkin taas lymyää. Pytyn takana.

Toinen eläimellinen tapaus sattui eräänä iltana, kun katselin televisiota olohuoneessa. Nahkasiipien läpsytystä! Lepakoita tapulissa! Jahtasin tuota lentämää rottaa tennismailan kanssa ja lopulta sainkin lentämään sen kovalla kämmen lyönnillä suoraan parvekkeen ovesta ulos. Taitavia lentäjiä nuo lepakot.

Synttäritkin menivät tuossa kesäkuun viimeinen. Minulle oli järjestetty yllätysjuhlat työkavereiden puolesta. Ajattelin olla juhlimatta, mutta ihan mukava näinkin. Syötiin pizzaa ja lahjojakin sain kasapäin. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Mielellään sitä olisi kuitenkin syönyt aitoa mansikkakakkua kotosalla. Täällä pojat olivat kyllä löytäneet mansikkakakun, mutta se oli sellaista esanssia ja värjäysainetta täynnä. Ehkäpä sitten syksyllä saan oikean kakun!

Seuraavaksi suuria uutisia. Olen saanut uuden työpaikan SisuTechin varapresidenttiyden rinnalle! Ystäväni Mirka rakentaa miehensä kanssa Dhakaan tämän maan ensimmäistä länsimaista elokuvateatteria, joka näyttää siis suurimmaksi osaksi kansainvälisiä filmejä. Sen yhteyteen rakennetaan luistelurata. Myös ensimmäinen laatuaan tässä maassa. Ja arvatkaapa kuka on ainut ihminen näillä kolkilla joka osaa luistella? No minä tietenkin. Tulen siis opettamaan bangladeshilaisia ihmisiä luistelun jalossa taidossa. Palkaksi saan elokuvalippuja, niin paljon kuin haluan.

Previous / Next