Weblog 11th of June
Ouch!

I got sick the other day. Sick to my stomach. Very sudden strike of something made me so powerless that I couldnt even stand up. I spent one day in bed and next morning I felt already fine. I wonder what was that? Dengu, Malaria, Japanase whateverthenamewas?

My lovely little sister tried to comfort me by saying that many western girls would be so happy to get a diarrhea like that. Losing several kilos over one night! And I have thought Bengali girls are a bit weird...

All the other days that I havent been feeling sick, I have mostly spent working for my company. Sending emails, going to the meetings, adminstrating things and general paper spinning. You know how it is. I dont have to explain.

But the fact that bugs me a bit is that this sounds so much like work anywhere else. And that is what it is. I am here in Bangladesh writing emails! I could do this at home too. When I first came, I had these ideas of doing kind of work that I had never done in my life and also ideas of travelling around with the other trainees. To Nepal, Vietnam, Thailand, India, Bhutan. But the only trip I have made so far is the 200km train ride to north of Dhaka (Which was very nice!).

I accept the situation of course. Its the choise I made, but something inside me is kicking back. That is usuless, because even if I changed my choises, I'd still have no money! Its all gone! Mom, dad; send more.

My roommate Oksana left and also her male hang-arounds vanished from the apartment. David, the Danish, is coming back tomorrow. Then we start planning the future of my company. I have hired David as an official consultant for Sisu Tech, because he has almost 30 years of experience in internetional business. He is going to be invaluable to us.

Then next month I will have my first visitors coming over. Tomi from Sri Lanka flies to Dhaka on 2nd of July. Maybe we go see the tigers in Sundarbar or the magnificent Hill Tracts in Chittagong. All the others out there, pack your bags and hit the road! Dhaka awaits you!

Matkapäiväkirja 11. kesäkuuta
Ouch!

Sairastuin toissapäivänä äkillisesti. Mahassa rupesi kiertämään ja hetkessä itse kieriskelin sängyllä täysin voimattomana enkä jaksanut edes nousta ylös. Yksi päivä siinä meni maatessa, mutta jo seuraavana aamuna olin ihan kunnossa. Vasta toisen päivän iltana uskalsin taas syödä jotain. Mikähän minuun iski? Dengu, Malaria vai japanilainen aivokuume?

Johanna lohdutti kertomalla, että monet tytöt siellä kotimaassa olisivat ikionnellisia saadessaan tuollaisen ripulitaudin. Laihtuisivat monta kiloa yhdessä yössä! Ja minä kun pidin paikallisia tyttöjä hieman outoina...

Silloin kun en ole ollut sairas, olen käyttänyt aikani työn tekoon. Lähetellyt sähköpostia, käynyt kokouksissa, järjestellyt asioita ja pyöritellyt papereita. Ihan tavallista työtä siis. Ei varmaan tarvi enempää kertoa.

Takaraivossa kaikuu hieman kolkko nauru, kun muistelee millä mielin tänne aluksi tulin. (Kuka siellä lie nauraa?) Nykyinen työ ei poikkea mitenkään työstä, jota voisin tehdä siellä kotona. Ajattelin alun perin täällä ollessani myös hieman matkustella toisten Aiesec-harkkareitten kanssa. Nyt toiset harkkarit ovat kaikki lähteneet ja Nepal, Vietnam, Thaimaa, Intia ja Bhutan ovat kaikki vielä käymättä. Ainut retki suuntautui 200km Dhakasta pohjoiseen ja siitäkin on jo aikaa.

Toki hyväksyn tilanteen, sillä omia ovat valintani olleet. Mutta tuolla takaraivossa jokin hieman potkii vastaan. Vastarinta on kyllä hyödytöntä senkin suhteen, että vaikka yhtäkkiä päättäisinkin ottaa ja lähteä, niin rahhaa ei oo.

Kämppikseni Oksana läksi takaisin Ukrainaan ja samalla kaikki hänen ympärillään pyörineet kuhnurit katosivat asunnostani. Slaavilaiset naiset ovat ilmeisesti paikallisten mieleen. Tosin tuntuu siltä, että kaikki ulkomaalaiset naiset saavat miehet täällä villeiksi. Onhan ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolen. Oksana toki oli nätti ja tosi mukava tyttö. Silläkin voi olla osuutta asiaan.

Saan ensimmäiset vieraat ulkomailta tänne Dhakkaan, kun Tomi tulee Sri Lankasta katsomaan bengalin tiikereitä. Kaikki muutkin nyt pakkaamaan ja kohti tätä maan kolkkaa. Hop hop!

Previous / Next