Weblog 25th of July

Cox's Bazar

First tourists coming to Bangaldesh this year were my friend Tomi and his friend Jozef. I was waiting them at the arrivals hall at the airport right on time. Somehow I havent been able to get rid of the punctuality. I waste a lot of my time on waiting.

Tomi and Jozef had not applied any visas for Bangladesh as the travel agancy had told them its not obligatory. That almost got the boys an early flight back home. Even if the travel agency was right, in Bangladesh no custom officer would know better. In fact they dont know anything. 50$ each and the boys were finally on the safe side.

Just a little hint; its always good to have some cash when you travel to these parts of the world. You never know what can happen. And Visa Electro is something that they have never heard of in here.

The sauna at Nordic Club has never been in this heavy use. It was very nice to go to sauna with people who can appreciate a good old Finnish style of bathing! It does feel good even here in the tropic.

On Sunday we visited Gazipur where some of the workers at Nordic Club live. It was an excellent trip. I had a chance to show the guys how "normal" people live in Bangladesh. And we were treated like honorary guests. Huge feast was prepared with some famous "Bangla" drinks. Heavy stuff.

After a fine day in the countryside we flew to Chittagong and took a bus from there. I had a baby sleeping on my lap half of the trip, and a fat guy sitting on me the other half. Cox's Bazar was reached by Monday night. Nothing much going on in the city. No tourists, only empty hotels. We had a dinner and went to bed to get up early next morning.

The jeep that we rented had seen better days, but it was still running. All the 4 wheels took a steady grip on the famous 100km beach's white sand as we drove all the way down to a place called Teknaf.

We had few stops on the way. Swam, took pictures and enjoyed the wonderful sunny weather. I felt like I was somewhere else.

The town of Teknaf lies by the border river to Myanmar. On the other side we could see some small huts and houses. I felt a sudden urge to cross the river and go have a peek what lies on the other side. I was told that I would be probably shot or if lucky, taken into a prison for life, if I had done it. Next time.

In the evening we had a small adventure to a burmese secret bar in Cox's Bazar. Some local "Mohammed" invited himself to join us at the dinner table, bought some food on our account and started talking. And did he talk. A lot of nonsense and bullshit, but he took us to the burmese side of town, which was nice. His obvious plan was to make some money using stupid tourists, but we were not totally fooled. But being able to tell people that I was in the middle of the night in a burmese secret bar drinking rice wine, is definitely worth 150Tk.

Before the guys went back to Bangkok (Jozef didnt make it to Bangkok, because he didnt have a visa. They sent him back to Sri Lanka on the first flight :) and Sri Lanka we had a nice shopping tour to bazar's of Dhaka. Also went to sauna few times and to a party.

Great to have visitors. I wonder if somebody else makes it all the way down here...

The flood situation in the city is very bad at the moment. Even the streets near my house are under water. People whose houses have been destroyed are living on the streets. It is estimated that floods are the most severe ones in years. I hope this cataclysm will be over soon.

I have nothing to worry tho, I have grown myself a nice set of gills and I bought a life jacket.

Matkapäiväkirja 25. heinäkuuta
Cox's Bazar

Ensimmäiset Bangladeshiin tänä vuonna uskaltautuneet turistit, kaverini Tomi ja hänen työkaverinsa Jozef, saapuivat Dhakan lentokentälle. Olin odottamassa heitä vastaanottoaulassa jo hyvissä ajoin. Jotenkin en ole päässyt irti suomalaisesta ajattelutavasta olla ajallaan joka paikassa. Täällä se tietää vain ylimääräistä odotusta. Niin myös nyt

Tomi ja Jozef olivat jättääneet viisumit hankkimatta, koska matkatoimisto oli heille sanonut, ettei sitä tarvita. Tästä johtuen jonon viimeisenä maahantuloviranomaisten kanssa asioineet pojat joutuivat johonkin takahuoneeseen asioita selvittämään. Lopulta he marssivat luokseni vartioiden saattelemana ja pyysivät minua maksamaan 50$ maahantulomaksua, muuten he lentäisivät seuraavalla koneella takaisin. Pojille vinkkinä, että yleensä kannattaa pitää hieman käteistä mukana, varsinkin jos matkustaa maahan, jossa hommat ei suju niin kuin kotona.

Seuraavaksi mentiin pankkiautomaatille ja huomattiin, että Jozefin Visa Elektro ei täällä toimi. Tämäkin asia olisi kannattanut tarkistaa etukäteen. Onneksi Tomilla Visa vinkui, niin ei tarvinnut minun kustantaa heidän täällä oleskeluaan.

Menimme poikain kanssa saunomaan Nordic Clubille kaupunkia hieman kierreltyämme. Pitkästä aikaa itsekin otin kunnon löylyt ja voin sanoa, että ihan yhtä hyvältä se tuntuu täällä tropiikissakin kuin siellä koti-Suomessakin. Tai ainakin melkein yhtä hyvältä.

Sunnuntaina oli vuorossa käynti muutaman Nordic Clubin työntekijän kotikylässä. Olin jo pitkään luvannut heille, että tulen käymään. Nyt sain oivan tilaisuuden näyttää myös vierailleni kuinka normaalit ihmiset täällä asuvat. Ja kyllä kannatti. Kierreltiin vehmaita maaseutumaisemia, istuttiin järven rannalla ja testattiin kuinka bambu kaatuu vesurilla. Juhla-ateriaa ennen nautimme hieman paikallista erikoisuutta eli Banglaa. Sokeriruo'osta ja hedelmistä tehtyä viinaa. Lopuksi kuunneltiin miehissä Opun (talon isäntä) lauluesityksiä.

Ja illalla taas saunottiin.

Maanantaina lensimme Chittagongiin, jossa Taneem oli vastassa. Käytiin syömässä ja me jatkoimme bussilla Cox's Bazariin. Pikalinjat olivat kaikki menneet, joten ahtauduimme "normaaliin" bussiin. Puolet matkasta pitelin vieruspenkin naisen pienokaista sylissä, kun tämä itse veteli tupakkaa huntunsa takana. Ilmeisesti naiset eivät kovin yleisesti saa polttaa, sillä näin salamyhkäistä kessun polttoa ei näe edes yläasteiden nurkilla.

Toisen puolen matkasta istuin sata kiloisen kännykkämiehen vieressä, joka ei ollut pessyt itseään pariin viikkoon. Perille päästiin joka tapauksessa.

Aamulla ostettiin aurinkolasit ja vuokrattiin jeeppi. Yli 100km pitkällä hiekkarannalla ei ollut montaa uimaria. Taisimme olla ainoat. Tukka tuulessa hulmuten ajelimme läpi mahtavien maisemien. Vierailimme kalamarkkinoilla ja Teknaf-nimisessä kylässä. Ostimme burmalaiselta torilta pari paitaa muistoksi.

Burma eli Myanmar näkyi houkuttelevasti erottavan rajajoen toisella puolella. Kuuleman mukaan siellä on huomattavasti siistimpää ja puhtaampaa kuin Bangladeshin puolella. Valitettavasti rajaa ei voi ylittää, jos ei ole ylitykseen tarvittavia lupalappuläjää. Ihan helppoa se ei siis ole.

Voin vain kuvitella mitä kaikkea tuo maa kätkee sisäänsä. Kiehtovaa. Ehkä joskus pääsen sinnekin.

Iltasella vierailimme Cox's Bazarissa burmalaisessa salakapakassa. Joimme äärettömän pahaa riisiviiniä ja pähkäilimme minne olimmekaan joutuneet. Aamulla oli lähtö takaisin Chittagongiin ja lento Dhakaan.

Ennen kuin pojat lähtivät perjantaina Bangkokin kautta takaisin Sri Lankaan ennätimme käydä shoppailemassa, saunomassa, yökerhoilemassa ja pelaamassa biljardia. Paljon tuota enempää ei Dhakassa voikaan tehdä.

Mukava oli saada vieraita. Toivottavasti joku muukin uskaltaisi. Pojat nauttivat varmasti matkastaan, mutta eivät mistään hinnasta jäisi pidemmäksi aikaa. Enkä ihmettele, sillä ensisilmäyksellä tämä maa ei anna kovin mairittelevaa kuvaa itsestään. Varsinkaan Dhaka.

Minulla on vielä 5 viikkoa "kakkua" jäljellä. Sen jälkeen, jos lentokenttä ei tulvi, lennän kotiin.

Tulvatilanne on tällä hetkellä erittäin paha. Melkein koko pääkaupunki on veden alla. Pitää ostaa paatti. Jospa se kuitenkin tästä kohta helpottaa.

Previous / Next